Jyri Hanski, Päivi Kivikytö-Reponen
Toukokuussa 2024 voimaan tulleen EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen (CRMA) tavoitteet – kaivostuotannon, jalostuksen ja kierrätyksen kasvattamisesta ja raaka-ainetuonnin hajauttamisesta useampiin toimittajiin – näkyivät vahvasti vuoden 2024 raaka-aineviikoilla.
Esimerkiksi, EU pyrkii strategisiin kumppanuuksiin raaka-aineita tuottavien maiden kuten DRC, Sambia, Australia, Brasilia, Argentiina ja Grönlanti kanssa. Yhteistyöllä varmistetaan teknologian, rahoituksen ja osaamisen siirto kestävän kehityksen mukaiseen kaivostoimintaan kumppanimaissa. Näin osittain turvataan kriittisten raaka-aineiden saatavuus ja CRMA:n tavoite riippuvuuksien vähentämisestä yksittäisistä valtioista.
Tämän lisäksi korostettiin raaka-aineiden ja materiaalien tuottamista ja kierrättämistä Euroopassa, vaikka monissa kriittisissä raaka-aineissa ollaan vielä kaukana 10 % omavaraisuustavoitteesta. UNFC-luokittelulla pyritään kartoittamaan yhdenmukaisesti ja vertailtavasti EU:n primäärit ja sekundääriset eli kierrätettävät raaka-ainevarannot ja -projektit. Tiedon lisäksi tavoitteeseen pääseminen edellyttää uutta osaamista ja satojatuhansia työntekijöitä kaivannaisteollisuuteen, prosessointiin, valmistukseen sekä kierrätykseen ja muihin kiertotalouden strategioihin. Tavoitteena on tehdä metallurgiasta ja yleensä raaka-aine ja materiaalialasta houkuttelevampi myös työntekijöille.
Kiinalaisilla toimijoilla on hallussaan suuri osa kriittisten raaka-aineiden tuottamiseen tarvittavista arvoketjuista sekä kasvava osuus väli- ja lopputuotteiden markkinoista. Kiinan valtio on jo rajoittanut puolustus- ja puolijohdeteollisuudelle keskeisten raaka-aineiden kuten galliumin, germaniumin, grafiitin, antimonin sekä tiettyjen erittäin kovien materiaalien (volframi, timantit) saatavuutta USA:lle ja galliumin ja germaniumin osalta EU:lle. Elektroniikan komponentti- ja tuotevalmistajat (Infineon, Asphetek) korostivat raaka-aineiden ja jalosteiden saatavuuden varmistamisen merkitystä. Tuotantoketjut ovat pitkiä raaka-aineista jalosteisiin, jalosteista materiaaleihin ja komponentteihin, joista tuotteet valmistetaan. Esityksissä toistui huoli eurooppalaisen valmistavan teollisuuden kilpailukyvystä. Yritykset ovat kuitenkin valmiita panostamaan resilienssiin, jolloin raaka-aineiden ja materiaalien saatavuus voidaan turvata. Keinoja ovat esim. arvoketjujen diversifiointi moniin maihin ja yrityksiin, substituutio eli kriittisten materiaalien korvaaminen, kierrätys, kumppanuudet Euroopassa toimivien ja EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa ja ymmärryksen lisääminen arvoketjuista. Pienissä määrissä tarvittavia kriittisiä raaka-aineita (kuten gallium) suhteen rakennetaan kumppanuuksia globaalisti. Resilienssin kasvattamisella on siis hintalappu.
Materiaalivirtojen analyysissa nojataan tyypillisesti julkisten toimijoiden tuottamiin ja julkisesti saatavilla olevaan tietoon. Kuitenkin yksityisellä sektorilla on hallussaan huoltovarmuuden kannalta tärkeää dataa ja ymmärrystä arvoketjuista, kysynnästä ja materiaalivirroista. Esimerkkinä toimitusketjutarkasteluista annettiin galliumin ja germaniumin arvoketjujen analyysi, johon julkisten toimijoiden lisäksi osallistuivat arvoketjuissa olevat yritykset. DERA (Saksa) ja OFREMI (Ranska) tukevat maidensa teollisuutta materiaaliriskien hallinnassa. DERA ja OFREMI kartoittavat kriittisten materiaalien monimutkaisia verkostoja ja testaavat niiden stressikestävyyttä. Flanderin alueen hallitus (Belgia) kartoitti kriittisten raaka-aineiden tuotantoa ja varantoja sekä rakennusmateriaalien virtoja alueellaan.
Viikon aikana teimme paljona arvokkaita huomioita ja väitämme, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa suomalaisen valmistavan teollisuuden yritysten tulisi varmistaa arvoketjujensa resilienssi kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Arvoketjujen toimijoiden on tehtävä laaja-alaista yhteistyötä ja selvittää raaka-aineiden ja materiaalien saatavuuteen liittyviä pullonkauloja ja riskejä, ja toisaalta rakentaa näkymä lyhyen, keskipitkän ja pitemmän ajan toimitusketjujen turvaamiseen. Näemme, että Saksan ja Ranskan tapaisella lähestymistavalla olisi tilausta myös Suomessa: tiedämmekö mistä raaka-aineemme tulevat ja millaisia riskejä niiden saatavuuteen liittyy? Entä miten hallitsemme materiaaliriskejä?
Raaka-aineviikoilla vierailleet:
Erikoistutkija Jyri Hanski, jyri.hanski@vtt.fi
Tiimipäällikkö Päivi Kivikytö-Reponen, paivi.kivikyto-reponen@vtt.fi